Inka Kyytinen

Niittylahden opiston kaunis ympäristö tekee siitä viihtyisän
paikan opiskella.

Täällä kirjoittelee toinen naisen alku. Ikää minulla on 19 vuotta ja opiskelen niin ikään nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi Niittylahdessa ja valmistuminen häämöttää tulevana keväänä 2015.

Nyt sitä sitten pitäisi kertoa itsestään. Kuka minä olen? Aina yhtä vaikea kysymys, mutta ei kun vaan tuumasta toimeen!

Luonteeltani olen ystävällinen, avoin ja luova. Toisaalta olen hieman ujo ja arkakin, mutta en suinkaan anna sen määrittää minua tai hidastaa menoa. Joka päivä tahdon haastaa itseni olemaan reipas ja sosiaalinen - hieman rohkeampi kuin eilen. Tässä auttaa uteliaisuuteni kaikkea uutta kohtaan Olen suvaitsevainen ja tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Pakko myöntää, että minussa on myös perfektionistin vikaa. Osaan olla välillä turhankin ankara itseäni kohtaan.

Vapaa-aikani vietän mielelläni ollen minulle läheisten ihmisten kanssa sekä puuhaillen kaikenlaista luovaa. Harrastan intohimoisesti teatteria ja tunnen suurta tunteenpaloa myös tanssimista kohtaan. Molempia olen harrastanut ihan pienestä pitäen. Niin ikään kaikenlainen käsillä näprääminen, kuten vaatteiden tekeminen ja tuunaaminen  ovat lähellä sydäntäni. Lisäksi olen hyvin eläinrakas, minkä suloinen kissani on saanut tuntea huolenpitona ja hoivana.

 

Miten päädyin opiskelemaan kyseistä alaa?

Vaikka opinto-ohjaajat useaan otteeseen suosittelivat minulle lukiota hyvän koulumenestykseni puolesta, tuntui minusta, että tahdon tehdä jotain konkreettisempaa ja käytännönläheisempää.  Peruskoulun jälkeen opiskelin puoli vuotta tekstiilialaa, mutta huomasin, etten halunnut tehdä hyvästä harrastuksesta ammattia. Vietin kevään talouskoulussa pohdiskellen itselleni sopivaa koulutusalaa. Kuten jo aikaisemmin kerroin olen aina ollut melko ujo ja arka ja jännittänyt huomion keskipisteenä olemista. Tämä voi kuulostaa ristiriitaiselta intohimoiseen teatterin harrastamiseen verrattuna, mutta nyt puhunkin nimenomaan esiintymisestä omana itsenäni, ilman roolin antamaa turvaa. Siispä päätin haastaa itseni ja hakea alalle, jossa vuorovaikutus- ja johtamistaidot ovat pääosassa. Siis juuri ne asiat, joissa kaipasin kehitystä.

 Kolme vuotta "NUVAlla"

Huhhuh! Kyllä täytyy sanoa, että kolme vuotta ovat menneet todella nopeasti. Muistan kuin eilisen päivän, kun tulin ensimmäisenä päivänä kouluun ja jännitti ihan kamalasti. Pian kuitenkin tutustuin ryhmäämme ja sain monta uutta kaveria ja sopeuduin melko nopeasti uuteen opiskeluympäristöön. Ensimmäinen vuosi kului perusohjaustaitojen harjoittelussa ja yhteisten yleissivistävien aineiden opiskelussa. Ensimmäisen vuoden syksyllä lähdin myös kansainväliselle leirille Saksaan ja sieltä suoraan hyppäsin mukaan orientaatioleirillemme. Jo tuolloin sisälläni alkoi kyteä kipinä kansainvälistä toimintaa kohtaan.

Toisen vuoden alkaessa hermostutti ensimmäisen työssäoppimispaikan etsiminen. Onneksi pääsin Kiteelle Siilinpiilon päiväkotiin ja sain soviteltua työajat jouhevasti yhteen teatteriharjoitusten kanssa. Olin nimittäin samaan aikaan mukana Joensuun kaupunginteatterin näytelmässä Meganin tarina. Teatterin ja opiskelun yhteensovittaminen teki toisesta opiskeluvuodestani kiireisen, mutta antoisan. Keväällä vastaan tulivatkin sitten palveluiden tuottaminen ja leirikoulujen järjestäminen. Se oli luokallemme suuri rutistus ja siitä suoriutuminen tuntui palkitsevalta.

Toisen ja kolmannen vuoden välisenä kesänä olin mukana kaikki pohjoismaat kattavassa taidefestivaalissa. Silloin ymmärsin, että siinä yhdistyivät ne kaksi asiaa, jotka minua kiinnostavat kaikkein eniten: teatteri ja kansainvälinen toiminta. Näitä asioita pääsinkin kolmantena vuotena toteuttamaan oikein todenteolla. Syksyllä pääsin työssäoppimaan näyttelijäntyön koulutukseen Teatteri Rajarikkoon. Alunperin minun oli määrä olla siellä ensimmäisen jakson ajan, mutta toisin kävi. Sain sovittua opintoni niin, että pystyin suorittamaan viimeisen vuoden lähes kokonaan työssäoppimalla Rajarikossa. Osasin jo etukäteen arvata, että vuodesta tulee rankka ja sitä se on ollutkin, kun tiiviin teatterin tekemisen ohella on pitänyt suorittaa monta kurssia ja näyttöä. Vuosi on kuitenkin ollut sitäkin antoisampi, vaikka välillä stressi ja ahdistus ovatkin meinanneet aikarajojen vastaan tullessa ottaa vallan. Onneksi sain sovitettua kansainvälisen leirin järjestämisen teatterin lomaan. Sain vieläpä kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli olla mukana toteuttamassa kansainvälistä toimintaa ja tehdä samalla kehittämistehtäväni.

Näin valmistumisen korvilla tuntuu hurjalta, että kohta kaikki edellä mainittu on ohi!

Mitä jäi käteen?

Mitäs kaikkea sitä onkaan kolmen vuoden aikana tullut opittua? Ei sitä varmaan vielä edes ihan tajua. Ainakin olen saanut sitä mitä alunperin lähdin tavoittelemaan. Olen rohkaistunut paljon ja kehittynyt sosiaalisissa ja vuorovaikutaidoissa. Matka on toki vielä pitkä, mutta tälle pohjalle on hyvä rakentaa.

On ollut mahtavaa, että olen opinnoissani pystynyt yhdistämään itselleni tärkeitä asioita. Olen ymmärtänyt, että sekä teatteri että kansainvälinen toiminta ovat asioita, joita tahdon tehdä myös tulevaisuudessa. Lisäksi olen mm. saanut kesätöitä leiriohjaajana, mihin en ennen tätä koulua olisi uskaltanut edes hakea.

Ohjaamisesta olen oppinut niin paljon, että sitä kaikkea on tässä mahdoton alkaa listaamaan. Olen saanut tietoa, taitoa ja keinoja sekä ryhmänohjaukseen että yksilönkohtaamiseen. Olen oppinut orgarisointiaitoja ja järjestelmällisyyttä. Yksi tärkeimmistä opeista on kuitenkin ollut mokaamisen sietäminen ja oivaltaminen, että ilman virheitä ei voi myöskään oppia.
 

"Ihminen, joka ei tee virheitä, ei tavallisesti tee muutakaan."
-William Magee

Tulevaisuus?

 

Tarkkoja tai pitkälle suunnattuja tulevaisuudensuunnitelmia minulla ei vielä ole. Eikä mielestäni tarvitsekaan. Voin  kuitenkin nähdä itseni työskentelemässä jollain lailla, kenties hyvinkin eri tavoin. teatterin parissa. Olen kiinnostunut erityisesti näyttelemisestä ja sitä tahdon ehdottomasti opiskella lisää. Teatterikorkeakoulun pääsykokeet kolkuttelevatkin jo ihan nurkan takana. Näyttelemisen lisäksi olisi mielekästä toimia esimerkiksi harrastajateatterin ohjaajana.

Vaikka en juuri kyseisen alan työtehtävissä tulisikaan toimimaan, koen, että tämä koulutus toimii hyvänä pohjana lähteä eteenpäin. Hyviä sosiaalisia ja vuorovaikutustaitoja tarvitaan sekä työelämässä että elämässä yleensä. Myös teatterialalla ne ovat välttämättömiä.

Olen jo pitkään haaveillut lähteväni vapaaehtoistöihin tai työharjoitteluun ulkomaille muutamaksi kuukaudeksi. Mielestäni tässä vaiheessa on mainio sauma toteuttaa tuo haave. Tulevan syksyn ja kevään tulenkin todennäköisesti viettämään nähden maailmaa sekä etsien ja kehittäen itseäni.

Yhä uudelleen ajattelen
pienet seikkailuni,
kun rannikon tuulen mukana ajelehdin
kajakissani
ja luulin olevani vaarassa.
Nuo pienet 
pelkoni,
joita luulin niin suuriksi, 
kun kaikki tärkeät asiat
minun oli saavutettava.

Ja kuitenkin on olemassa vain 
yksi tärkeä asia,
tämä ainoa:
elää nähdäkseen majoissa ja matkoilla
suuren päivän joka koittaa
ja valon joka maailman täyttää.— Eskimoruno

CV:n löydät täältä.